Kustaa Edvardin sukuhaara

Risto Lillebergin esitelmä Kustaa Edvardin sukuhaarasta sukukokouksessa 12.7.2008.

KUSTAA EDVARD LILLEBERGIN SUKUHAARAN KRONIKKA

1. KUSTAA EDVARDIN ELÄMÄ

Kustaa Edvard syntyi 16.10.1988 Jaatilassa, Rovaniemen maalaiskunnassa. Lapsuus kului sisarusten kanssa telmiessä. Työhön tartuttiin ajan tavan mukaan jo varhaisessa vaiheessa, heti kun ”kynnelle kykeni”. Lillebergin pojat olivat kilpailuhenkisiä ja kovia urheilemaan. Kilpailussa punnittiin kyvyt. Kustaa Edvard, jota Eetuksi kutsuttiin, oli innokkaasti mukana urheiluriennoissa. Tämä ominaisuus on periytynyt jälkipolville. Eetu menestyi erityisesti yleisurheilussa ja siitä oli saavutuksena lukuisia mitaleita, suuremmistakin kilpailuista.

Myös työn teossa oli veljesten kesken kilpailua, haluttiin olla hyviä ja kovia poikia tekemään työtä.

Kustaa Edvard oppi työnteon tekemälla, koulun käynti jäi kiertokouluun. Suomeen tuli 1800-luvun lopulla norjalaisia metsä- ja uittotöihin ja näissä he olivat osaajia, erityisesti joki-uitossa. Näihin töihin Kustaa Edvardkin ryhtyi ja hankki niissä elantonsa nuorena miehenä. Luonteeltaan hän oli sopuisa, ystävällinen ja tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Eetu oli komea, atleettinen nuori mies ja tapasi riihitansseissa elämänsä naisen, Jaatilassa Putaansuun tilalla apulaisena työskennelleen tervolalaisen Impi Eliise Mäki-Kuparin. Nuoret rakastuivat ja hankittiin kihlat ja kuulutusten jälkeen vihille. Asumaan nuoret asettuivat Impin kotitilalle Tervolaan, jossa Mäki-Kuparien suku oli pitänyt tilaa jo 1600-luvun lopulta lähtien.

Elämässä eteenpäin pyrkivänä miehenä Eetu ryhtyi tarmolla laittamaan perheelleen elinolosuhteet kuntoon. Tilalle hankittiin kotieläimiä ja kuvaavaa elämänvaiheelle on ensimmäisen lehmän nimeksi annettu ”Onnenkukka”. Eetu rakensi karjalle navetan ja uuden talon, jossa oli 2 huonetta ja pirtti. Eetu oli taitava käsistään ja siitä kertoi hirsirakenteisen talon laadukas hirsityö.

Arki oli kovaa työtä. Kesäisin tehtiin maatalon työt ja sen lisäksi Eetu oli kesäisin uittotöissä ja talvisin pohjoisen savotoilla tilan ulkopuolisissa töissä hankkimassa rahaa. Elämisen olot kohentuivat ja lapsia syntyi nuoreen perheeseen. Lasten kohdalla ongelmana tuohon aikaan oli kotona synnyttämistä seurannut runsas lapsikuolleisuus. Sen kokivat kovana myös Eetu ja Impi.

Seitsemästä lapsesta vain 4 jäi lapsuusvaiheen jälkeen henkiin. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta ihmisiin. Työtä tekemällä murheet jäivät mielestä. Talon elintaso kohosi ajan mittapuun mukaan ihan mukavaksi ja tämä lienee ollut perheen parasta aikaa.

1930-luvun lopulla perhettä kohtasi onnettomuus keuhkotaudin muodossa. Tauti oli tarttunut pohjoisen savotoilla lentojätkän kautta Eetuun ja se iski perheeseen raskaasti. Siihen menehtyi 3 lapsen jälkeen myös Eetu talvisodan aattona tammikuussa1939. ”Elää täytyy kun sydän lyö ” oli Impin sanonta murheen keskellä.

Eetun kuoleman lisäksi syksyllä 1939 Aale Edvard lähti sotaan. Tilan talous joutui tässä vaiheessa tiukalle ja kun sosiaalista suojaverkkoa ei siihen aikaan ollut tukemassa, joutuivat jälkeenjääneet todelliseen selviytymistaisteluun. Impi ja Pirkko-lapsi sekä sairaalloinen Impin vanhapoika veli Frans Mäki-Kupari, asuivat ja pitivät taloa pystyssä sodan aikana.

Eläminen perustui tilan tuottoon ja rahaa saatiin voista, jota Impi valmisti ja kävi myymässä Kemin ja Tornion herrasväelle. Sodan kestäessä kansanhuoltoministeri määräsi kaiken maidon toimitettavaksi meijeriin ja siihen loppui tuottoisa voikauppa ja siitä saadut tulot. Tässä vaiheessa Impi otti taloon hoitoon ns. ”kunnan huutolaisia”, joista sai pientä tuloa.Vanhuutensa Impi vietti kotonaan Tervolassa. Miehestään hänellä ei ollut pahaa sanottavaa vaan sanoi aina, että ”Eetu oli hyvä mies”. Hän kuoli 90 vuotiaana Tervolassa 1986.

2. AALE EDVARDIN ELÄMÄ

Aale Edvard syntyi kotonaan Tervolassa kovana pakkastalvena, 18.3.1921. Hän oli ruumiinrakenteeltaan vankka ja isänsä tavoin kilpailuhenkinen ja piti urheilusta. Koulun hän kävi Tervolan kirkonkylän kansakoulussa. Koulussa hän oppi asiat helposti ja erityisesti matematiikkaa hän piti lempiaineenaan. Kotitilan töissä hän oppi työn teon alkeet. Kansakoulun jälkeen hän oli tilan töissä ja isänsä mukana talvisin pohjoisen metsätyömailla ja oppi metsätyöt tekemällä.Isän nuoruuteen kuului työn teon lisäksi metsästystä ja kalastusta, kunnes normaalin elämänmenon keskeytti sota-aika. Voi sanoa, että toinen maailmansota muutti isänkin elämänkulun liki totaalisesti kuten niin monen muunkin.Talvisotaan hän lähti 18-vuotiaana, 3 kuukauden pika-koulutuksen jälkeen. Sota Sallan rintamalla oli nuorelle miehelle kova koettele-mus mutta vastuut oli hoidettava ja sota sodittava.

Aale Edvard selvisi talvisodasta ehjin nahoin mutta jatkosodassa hän haavoittui käteen syksyllä 1941. Haavoittumisesta toivuttuaan hän palasi rintamalle mutta sairastui sodan loppuvaiheessa keuhko-tautiin mutta pääsi hyvään hoitoon. Isän onneksi hän oli nimittäin saksalaisen vuoristoarmeijakunnan alaisessa yksikössä, JR 12:ssa, ja pääsi Etelä-Saksaan, Baijerin vuoristoon sotasairaalaan. Tervolassa siihen astisen elämänsä viettäneelle nuorelle miehelle matka Saksan läpi Baijeriin on mahtanut olla silmiä aukaiseva elämys. Saksa oli jo tuohon aikaan kehittynyt teollisuusvaltio, jossa sähköt oli joka talossa ja vedet menivät ja tulivat taloihin ja tiet olivat päällystettyjä ja moottoriteitä runsaasti. Tämä vaikutti isän käsitykseen maailmasta ja siihen, miten asiat voivat tulevaisuudessa olla, kun ne laitetaan kuntoon.

Saksasta sotasairaalassa tervehtymisen jälkeen isä siirrettiin Paimion parantolaan toipumaan. Tämä oli kohtalokas siirto, koska siellä hän tapasi Päijänteen rannalta Luhangasta kotoisin olevan kauniin hämäläisen tytön, Sylvia Margareetta Tasasen. Nuoret rakastuivat ja sodan melskeiden laannuttua ja rauhan palattua he menivät naimisiin Luhangassa äidin kotitilalla 21.6.1947.

Saksasta sotasairaalassa tervehtymisen jälkeen isä siirrettiin Paimion parantolaan toipumaan. Tämä oli kohtalokas siirto, koska siellä hän tapasi Päijänteen rannalta Luhangasta kotoisin olevan kauniin hämäläisen tytön, Sylvia Margareetta Tasasen. Nuoret rakastuivat ja sodan melskeiden laannuttua ja rauhan palattua he menivät naimisiin Luhangassa äidin kotitilalla 21.6.1947.

Sodan jälkeen isä oli 30 %:n sotainvalidi. Hän oli nähnyt Saksan matkalla mihin maailma oli menossa. Hän hankkiutui teknisen alan koulutukseen ja suoritti sähköasentajan ammattitutkinnon. Teknilliseen oppilaitokseenkin hänet hyväksyttiin mutta perheen perustaminen ja vastuu perheestä ohitti tärkeydessä opinnot. Pohjois-Suomen jokia valjastettiin tuolloin sähköntuotantoon ja isä siirtyi Pohjolan Voima Oy:n palvelukseen ja sen jälkeen Kemijoki Oy:n palvelukseen.

Isä oli Eetun tavoin eteenpäin pyrkivä mies ja rakensi kotitilalleen isänsä tavoin talon perheelle ja navetan karjalle. Maatalous oli nyt sivuelinkeino ja työt voimayhtiössä pääasiallinen tulonlähde. Perheen elämä oli mukavaa ja elintaso silloisen mittapuun mukaan hyvä. Isä oli itse kurinalainen ja kasvatti lapset sen mukaan. Maatalon kaikki työt hoidettiin omin voimin ja lapset olivat mukana työssä. Jälkeenpäin voi sanoa, että se oli erinomainen kasvu-ympäristö.

Lillebergin suvun jäseniin isä piti yhteyttä ja suvun jäsenet olivat meillä aina toivottuja vieraita. Isälle Lillebergin suku oli tärkeä. Usein meillä vierailleita olivat Edvin, Väinö ja Iikka. Heidän kanssaan isä muisteli menneitä tapahtumia hymyssä suin ja tunnelma oli iloinen. Edvin, joka oli kookas ja komea mies, oli isän mukaan oikea miehen malli. Sellaisia hän toivoi meistä pojistakin ja vähän sellaisia meistä sitten tulikin.

Elämän ohjeeksi isä antoi lapsilleen, että koulua pitää käydä ja hankkia kunnon ammatti. Hän näki, että Suomessa oli kaikilla hyvät mahdollisuudet siihen. Hänen mielestään kunnon ammatteja olivat lääkäri, metsänhoitaja ja tuomari sekä insinööri. On sanottava, että tämä ohje ei mielestä jäänyt ja hyvä niin. Kaikki lapset hankkivat hyvän koulutuksen ja elämä on sen mukaista.

Tämä vaihe meidän elämässä päättyi traagisesti 14.9.1967, kun isä kuoli työtapaturmassa, ollessaan tarkastamassa Ossauskosken voimalaitoksen tulvaluukkujen toimintaa. Tämän jälkeen perhe muutti Lahteen, äidin suvun läheisyyteen ja elämä jatkui siellä.

3. AURA PRIITU KATARIINAN (PIRKON) ELÄMÄSTÄ

Aura Priitu Katariina syntyi 10.3.1935 Tervolassa. Hienon nimen sijasta kutsumanimenä käytettiin Pirkkoa. Pirkko oli Impille tärkeä lapsi kaiken murheen jälkeen ja hänelle toivottiin helpompaa elämää.

Pirkko kävi kansakoulun kirkonkylän kansakoulussa. Koulua ei ollut tarkoitus jättää tähän ja Pirkko kävi Peräpohjolan kansanopiston, joka oli yleissivistävä opinahjo. Sen lisäksi hän kävi Tervolassa Naiskotiteollisuuskoulun, jossa opetettiin kaikkia kädentaitoja. Kädentaitoja Pirkko on harrastanut sen jälkeen ja koti on koristeltu erilaisilla Pirkon tekemillä ryijyillä ja matoilla sekä muilla käsitöillä.

Koulunkäynnin ohella Pirkko oli sen ajan tavan mukaan talvisin kokkina pohjoisen metsätyömailla. Täällä hän tapasi ranualaisen reippaan nuoren miehen, Tauno Salmelan. Lempi siinä syttyi ja he olivat kirjeenvaihdossa pitkään. Lopulta kirjeet eivät riittäneet ja he päätyivät solmimaan avioliiton 13.3.1955.

He asettuivat asumaan Pirkon kotitilalle, jota he ovat hoitaneet näihin päiviin asti. Tilan hoidon saavutuksista mainittakoon, että heillä oli 1960-luvullaTervolan paras Ayshire-karja. Ehkä vielä mainittavampia ovat saavutukset raviurheilun ja hevosjalostuksen saralla. Tauno on tehnyt sillä alueella merkittävän elämäntyön ja se jatkuu edelleen. Eräätkin kahvit on Pirkko tarjonnut talossa vierailleille raviurheilun harrastajille. Hevosharrastuksella on Lillebergin suvussa pitkät perinteet ja se on saanut laajan kannatuksen. Hyvä niin, sillä sen parissa ei ikävä yllätä ja haasteita riittää.

Samoin kuin veljensä Aale, myös Pirkko painotti lapsilleen koulunkäynnin tärkeyttä ja hyvän ammatin hankkimisen merkitystä. Ja myös heidän perheessä tämä sanoma on mennyt perille ja lapset ovat kukin ammattinsa hankkineet.

4. . YHTEENVETO

Kustaa Edvard Lilleberg oli maahanmuuttajan poika. Liekö johtunut osittain tästä, että näyttämisen halua oli. Hän oli urheilu- ja kilpailuhenkinen mies ja pyrki hyviin tuloksiin elämässään. Tämä lienee se ominaisuus, jonka hän on meihin jälkeläisiinsä jättänyt aika tavalla kattavasti.

Aikanaan hän kovalla ja määrätietoisella työllä järjesti perheelleen toimeentulon ja elämisen edellytykset kuntoon. Hän jätti perintönään myös asenteen pyrkiä elämässä eteenpäin ja tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Tästä me voimme tänä päivänä olla tyytyväisiä ja kiitollisia. Hänen työnsä ja elämä eivät menneet hukkaan.

Kustaa Edvard Lillebergin sukuhaara

Kustaa Edvard, syntyi 16.10. 1888

Puoliso Impi Eliise, os. Mäki-Kupari, syntyi 9.8.1895

Lapset:

-Lempi Eliise, kuoli lapsena

-Alli Impi, kuoli lapsena

-Aarre Kustaa, kuoli 1938

- Aale Edvard, kuoli 1967

-Asta Eliise, kuoli 1941

-Aura Priitu Katariina

-Toivo Tapani Henrik, kuoli 1938

Aale Edvard ja Sylvia Margareeta Lilleberg

Lapset:

-Kari Tapani, kuoli lapsena

-Tytti Mariitta, puoliso Ingemar, os. Paulsson

--Olof Johannes

-Jorma Tapio, puoliso Eija, os. Vornanen

--Tuomas Frans Henrik

--Julia Kristina

-Risto Edvin, puoliso Leena, os. Järvinen

--Ilkka August Edvin

--Inkeri Leena Annina

-Helena Margareetta, puoliso Hannu Leppänen

--Anna Margareeta

--Tytti Helena

--Oskari Aale Hannunpoika

-Pirkko Katriina, puoliso Seppo Kallio

--Outi Eliisa

--Niko Aleksi

--Viljami Edvard

-Otto Veli Jukka, puoliso Päivi, os. Ali-Vähälä

--Linda Torunn

-Jaakko Edvard, puoliso Maija, os. Heikkilä

--Iida Maria Henriikka

--Helmi Aino Karoliina

Aura Priitu Katariina ja Tauno Anselmi Salmela

-Lapset:

-Tuula Briitta, puoliso Timo Ylimäki

--Riikka Emilia

--Sampo Ilari

--Inka Ottilia

-Markku Juhani, puoliso Mervi, os. Kukkonen

--Petra

--Eira

-Helena Kristiina, puoliso Harri Sarkkinen

--Peppi Katriina

--Joona Harri Mikael